torstai 16. kesäkuuta 2016

EURO 2016 / Tappiosta huolimatta fiilikset korkealla



Meni ilta vissiin vähän pitkäksi? :)) 
Oli kyl sellainen herätys että normaalisti olisin nukkunut puoleen päivään asti, mutta nyt en voinut. Nyt piti nousta ja painua suihkuun, laittaa päälle eilen ostamaani Turkin virallisen pelipaidan ja lähteä aamupalan kautta stadionille. 

Klo 15:00 alkava peli pelataan Parc des Princesissa eli Zlatanin (siis Paris St Germainin) kotikentällä. Sitä varten ei tarvinnut miettiä kulkuyhteyksiä, koska se sijaitsi parin km:n päässä. Kävellään siis...

Muut jätkät oli jo hotellin aulassa odottamassa minua. Mut hetkinen! Aulaan oli ilmestynyt paljon muitakin turkkilaisia. Selvisi että tarkoitus on kävellä isolla joukolla - ettei tulisi missään vaiheessa kävelymatkaa turpaan! Selvä!!

Luin kyl itsekin eri lähteistä että olisi muka ollut suunniteilla hyökkäyksiä turkkilaisia faneja kohtaan, mutta eipä mitään sattunut. Ei lähelläkään. Jostain syystä vaan turkkilaiset tuntuivat olevan liian varuillaan ja jotenkin kireänä. Kumma kyllä, sillä näiden kisojen tarkoitus on rennosti nauttia ilmapiiristä ja pitää positiivista energiaa yllä - varsinkin silloin kun kohdataan kaduilla vastustajan joukkueen faneja. Mut yleisesti ottaen sellaista rentoutta en havainnut turkkilaisilla faneilla. 

Joka tapauksessa, matkamme jatkui tihkusateessa ja puolen tunnin kävelyn jälkeen saavuimme Parc des Princesin läheisyyteen.
Porukka halusi että liitytään ensin turkkilaisfanilauman riveihin ja vasta sitten lähestytään katsomon porttia. Yleisessä tiedossa oleva kokoontumispaikka oli stadionille muutaman sadan metrin päässä. Me ei jaksettu tehdä sitä ja erkaannuttiin jossain vaiheessa omasta noin 15 henkilön porukastamme ja suunnattiin suoraan kohti omalle portillemme.

 






Ja suoraan oluttiskille!
Hyvin meni tuopit alas. Kolmannen tuopin jälkeen vasta huomattiin että näähän myy perkele 0,5% kaljaa. :)))










Katsomolle päästyämme huomattiin että tunnelma oli erittäin tiivis ja jännittävä. Tuntui kyllä hyvältä. Matsin alkuun oli reilu tunti ja kannatuslaulut sen kuin raikasivat stadionilla. Turkin Jalkapalloliitto oli tarjonnut kaikille ilmaisen Turkin lipun, joka nosti futishuuman eri sfääreihin...




Kroatia oli parempi joukkue tänään ja voittivat Modricin unelmalaukaisulla 
1-0

Harvoin kyllä otan tappion niin rennosti kun tänä päivänä. Olin täydellisesti EURO 2016 lumoissa ja nautin joka hetkestä. Harvoin sen olen sanonut - mutta nyt sanon. Ei tappiolla niin väliä, tärkeintä on osallistuminen :))




Ottelun jälkeen vielä pienet muistelot ja kävellen kohti hotlaa. 
Huoneeseen päästyämme ei oikein enää voinut muuta suunnitella. Oli nimittäin kaatosadetta ja kastuimme kunnolla. Muutamat bisset siinä vedettiin sängyssä samalla kun tuli telkkarista katsottua illan muita otteluita. Sovimme että aamulla aikainen herätys ja aamupalalle jonnekin raflaan...


VIIMEINEN PÄIVÄ


Ennen illan paluulentoa suunnitelmamme oli selvä. Metrolla Riemukaarelle ja sieltä kävellen Champs Elyseetä pitkin Louvre museolle ottamaan kuvia lasipyramiidistä. 

Aamupala Riemukaaren läheisyydessä


Riemukaaren edessä. 






Ei oikein jaksettu kävellä koko Champs Elyseetä kun Bruno houkutteli meidät pyörätaksiin! 20 € / 5 km ei enää tuntunut niin paljolta reissun viimeisillä hetkellä. Bruno kääntyi jopa Seine- joen reitille jolloin piti pienen esittelypuheen Oopperatalosta sekä parlamenttitalosta. Ruotsalaisille faneille huutelu tuntui myös hyvin relevantilta :)
Aikaa Brunolle ei riittänyt selittämään miksi ei pidä Napoleonista. 











Pyörätaksista hypättyäamme Louvren edestä pois, oli tarkoitus vielä vilkaista Notre Dame ja sieltä jostain RER junalla lentokentälle.. Museon takapihalla, eli Les Tuileriesin puistola-alueella oli kuitenkin sen verran värikästä menoa, ettemme voineet olla katsomatta läheltä. Illan Ruotsi-Irlanti ottelua varteen kokoontuneita iloisia keltapaitaisia oli pilvin pimein. Se oli oikein hyvä paikka ottaa esille Suomi-huivi ja jättää hyvästelyt kaupungille.







tiistai 14. kesäkuuta 2016

EURO 2016 / Ici c'est Paris !!







Kisojen avausottelun (Ranska vs. Romania) loppuvihellys ja telkkarin sammuttaminen tapahtui kutakuinkin samalla sekunnilla. Asensin herätyskelloani soimaan vähän ennen viittä...Sit ei muuta kun pyörimään vähäksi aikaan sänkyyn. 




Klo 06:20 ja veljekset aamupirtelöllä...

Oli pakko testata somessa klassikoksi nousseita selfie-elementtejä ;) eli, kalja kädessä ja taustalla Oak Barrell. 





Keltapaitaset pojat tekivät näyttävän sisääntulon koneeseen! Kovaäänistä tervehtimistä ja kannatuslaulujen huudantaa jne. Valmiiksi hirveessä soosissa olleilla ruotsalaisilla ei kunto onneksi kovin kauaa kestänyt. Tarjoilun aikana jo kaikki olivat sammuneet. Tai no.. kai toi on ihan nukkumassa.. Who knows? :)))




RER B-juna keskustaan...
Pariisin julkisen liikenteen lakkoiluista saatiin aikamoisen ristiriitaisia uutisia eri lähteistä. Jossain sanottiin että alueelliset RER- junat eivät toimi mutta bussit kulkee normaalisti. Toisessa sanottiin että normibussit eivät toimi, mutta kisaorganisaation järjestämillä shuttle-busseilla pääsee keskustaan. Sitten kuultiin että neuvottelut jatkuu ja junat kulkee osittain.

Päästyämme Charles de Gauillen infopisteeseen kukaan ei oo kuullutkaan shuttlebusseista ja meille sanottii että RER- junat toimivat. Tosin ei 10 minuutin välein vaan 30 minuutin välein, että ei muuta kun juna-asemalle. Se sijaitsi 10 minuutin kävelymatkan päässä. Seuraavalle junalle ehdittiin muutama minuutti ennen lähtöä. Se oli ok! Juna oli kuitenkin täyteen pakattu. Voin sanoa että 45 min matkustusaika on liikaa hienhajuisessa ja ilmattomassa tilassa. Se ei ollut ok! Selvittiinhän siitä matkustusinnolla ja kärsivällisyydellä...


Päästyämme Pariisin keskustassa sijaitsevalle Gare du Nordin juna-asemalle kello näytti noin 11:30. Toisella puolella kaupunkia sijaitsevalle hotellille ei voitu vielä kirjautua, joten päätettiin kävellä pikkuhiljaa Pere Lachaisen hautausmaalle kun ilmakin tuntui hyvältä. 
Matkan varrella toki pitstoppi ;)


James Douglas Morrison (Cimetiere du Pere-Lachaise)


Siinä mukavassa hiprakassa oli aika ottaa metro haltuun ja mennä hoitamaan hotellille kirjautuminen. Rakastan Pariisin metroa! Se on sopivan rähjäinen mutta toimii kun kello! RER B junan ruuhkasta ei enää ollut tietoa, joten kivasti siinä tuli kruusailtua pitkin tunneleita. 

Halpis hotellimme (Hotel Gabriel) sijaitsi 2,3 km päässä Parc des Princes- stadionilta ja lähin metroasema sijaitsi 5 minuutin kävelyn päässä. Heti vieressä oli isohko ruokakauppa ja edessä bussipysäkki. Aivan hyvää! Yhteensä 65 egee kahdesta yöstä per hlö oli hintalaatusuhteeltaan mainio..

Joukkoomme liittyi tässä vaiheessa samassa hotellissa majaileva frendi. Huonetankkauksen jälkeen oltiin valmiina ottamaan Eiffelin edessä oleva FANZONE haltuun.


Hotellista Eiffelliin


Tyylikkäästi siinä taas metrossa. Tankkaus sen kuin jatkuu :)















Eiffeliin saapumiseen asti ei katukuvassa oikein ollut mitään futishuumaa, mutta viimeistään fanzonessa jo meiningi muuttui täysin. Pariisissa oli lähipäivinä pelattavina Turkki - Kroatia pelin lisäksi myös Irlanti - Ruotsi, sekä Saksa - Ukraina, joten sen maan kannattajia tuli lähinnä nähtyä ja moikattua. Ihmeteltiin sitä kun kroatialaisia näkyi huomattavasti enemmän kuin turkkilaisia. Sit joku sanoi että turkkilaiset saapuvat isoin joukoin Saksasta vasta seuraavana (eli matsi)päivänä. Näin siinä lopulta kävikin.

Jonkun kroatialaisen kaa poseeraamassa Eiffelin fanzonen jonossa

Täytyy sanoa että kyllä me keskenämme puhuttiin mahdollisista uhista. Vaikka EM- kisojen pitäisi olla iloista kansainvälistä futiskarnevaalia, niin tiedetään että valitettavasti huliganismi nostaa päätään juurikin tällaisissa olosuhteissa. 


Kroatialaisten EURO 2008 puolivälierän katkeratappio Turkille on tunnetusti kova pala heille ja on siinä kuitenkin eri uskonnon maat kyseessä. Jossain tuli luettua myös sellaisiakin että kroattifanaatikot ja pariisilaiset nationalistiryhmittymät iskisivät yhdessä satunnaisesti kuljeskelevien turkkilaisten kimppuun. Eli juuri meidän kaltaisten :) Todellisuus oli kuitenkin erilainen. En ole koko reissun aikana nähnyt mitään ongelmia missään. Venäläisten ja englantilaisten majailevissa Marseillissa tilanne oli valitettavasti toisin. On surullista, että nämä idiootit eivät ymmärrä sitä, että muiden maiden kannattajien kanssa halailu, ryyppäily ja väittely on paljon hauskempaa kun väkivalta. Pakko olla.

Fanzone

































Matkalla hotelliin nähtiin syrjäisellä kadulla kroatialaisia. Osasin sanoa kroatian kielellä "moro!" eli "Bok!". Huudettuani "Bok!" ja levitettyäni käsivarsiani halausasentoon, nämä neljä kroattia tulivat ryhmähaliin. Se oli hauskaa!





                    Huomenna matsipäivä!




perjantai 10. kesäkuuta 2016

EURO 2016 / Futismatka Pariisiin!





















Olen futisfriikki. Aina ollut. Katson sesonkien aikoina vähintään viisi matsia viikossa josta varsinkin Fenerbahcen pelit ovat oikein allakoituja. Suunnitelmat tehdään aika pitkälti futisaikataulujen mukaisesti. Pyöriikö koko elämäni jalkapallon ympärillä? No ei nyt silleen,  mut kyl se aika läsnä on :) Kerran (kesällä 2008) jopa aloitin bändikeikan puolkasilta illalla (terveisiä tovereille!), että ehtisin kattoa Turkin EM- välierämatsia. Noukänduu - First things first. Pleikkarissakin pelaan muuten vaan FIFAA! Hah! 

Mietin tossa joskus, että mikähän oli se ensimmäinen futismatsi joka tempaisi mut mukaansa? Vastaus on ehdottomasti 1988 EM- finaali. Musta tuntuu että Gullitin puskumaali Dasaevin taakse herätti mut lapsuuden unestani ja vei 7 vuotiaan pojan mukanaan kohti jalkapallon ihmeelliseen maailmaan josta ei enää ollut paluuta. Juoksin varmaan joka päivä kaduilla pallon perässä. Ainakin siihen teiniyden villiin vuosiin asti, jolloin jahdattavana ei enää ollut pallo vaan tyttöjä! :D anyways...

Meillä futisfriikeillä on parillisina vuosina kaksi kertaa Joulua. Se on kahden vuoden välein joko MM tai sitten EM- kisat! Ja tänä vuonna Joulupukkikin tuli oikeasti kaksi kertaa kylään!

Herättelin tän blogin taas eloon koska minä, siis MINÄ! olen menossa broidin kanssa huomenna Pariisiin kokemaan EURO2016-euforian! Voi veljet kun veljet tulee elämään elämyksien elämystä.. Huh huh!


Juttu alkoi siitä kun Joulukuussa päätin ensimmäistä kertaa osallistua lippuarvontaan UEFA . comin nettisivuilla. Kisalippuja kun ei voi suoraan virallisesti mistään ostaa kovan kysynnän vuoksi, niin Euroopan Jalkapalloliiton tapa hoitaa asia on sellainen. Hakemuksessa piti olla henkilötiedot, Turkin passin nro, luottokorttitiedot ja matsit mihin haluaa mennä ja mistä kategoriasta (1-2-3-4). Jos tärppää, niin rahat menee automaattisesti tililtäsi. Jos ei oo katetta sillä hetkellä, niin nuolet näppejäsi.


Minä laitoin hakemukseen ainoastaan Pariisissa Parc Des Princessä Sunnuntaina (12.6) pelattavan Turkki - Kroatia pelin ja toiseksi kalliimman katsomon. Ilouutinen tuli Helmikuun lopussa!































Nyt olis sitten lajijen kuninkaan EM- kisat käynnistymässä tänä iltana avausottelulla Ranska vs. Romania! Pienoisena ennakkosuosikkina kisoihin lähteneellä isäntämaalla on kiven kova kokoonpano ja itsekin uskon että voittavat mestaruuden. Italia tulee"yllättämään" ja Espanja-Saksa kaksikko suree välierissä. Englantilaiset surevat jo alkulohkossa - taas..Näin minä veikkaan... Yleensä en veikkaa oikein mutta pitäähän sitä ny pätee :P

Meidän reissumme on siis lyhyt ja ytimekäs.Huomenna (LA 11.6.) lento sateiseen Pariisiin, jossa julkinen liikenne on lakkoillut ja paikat tulvinnut. Paluu olisi jo heti maanantai-iltana. Kyllä sitä vissiin joutuu Eiffel- tornin eteen rakennetun "fanzone"in ulkopuolellakin vähän pyörähdeltyä turistina - uskoisin näin. Pyhiinvaelluskohde Morrison on ainakin nähtävä (3. kertaa). 
Yritämme väistää turkkilaisia jahtaavia kiukkuisia kroatialaisia ja ollaan muutenkin tosi, tosi kiltisti! ;)

...to be continued

















perjantai 31. heinäkuuta 2015

Onko rasismikeskustelu liian mustavalkoinen?

Kunnioitusta pitää ansaita...




Huomaan että ihmiset käsittelevät rasismia hyvin mustavalkoisesti (!). Kehän toisella puolella on rasisteja syytteleviä humanisteja ja heitä vastassa maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivia (näillä ei aina ole ongelmia yksittäisten mamujen kanssa) ja samalla rintamalla myös puhtaasti rasistisesti ajattelevia ja järjettömiä puhuvia vatipäitä. Minua ei sinänsä häiritse tämä vastakkainasettelu tai se mustavalkoisuus vaan se, ettei puhuta riittävästi ongelmien juurista ja ratkaisuista. Kaikki vain syyttelevät toisiaan, eikä kellään tunnu olevan konkreettista annettavaa. Tämän näytelmän katsomossa ovat sitten mamut. Työperäisiä maahanmuuttajia, perheenyhdistämisen kautta tulleita, paluumuuttajia, kiintiöpakolaisia, turvapaikanhakijoita, vaihto-oppilaita, siirtolaisia - you name it! 

Aihe on minulle sikäli läheinen Suomessa syntyneenä, Turkissa varttuneena ja vähän myöhemmin taas tänne kotiutuneena, että tuntui oikealta nyt kirjoittaa omia mielipiteitäni... Olen siis itsekin jonkin sortin paluumuuttajamamu. Perheeni ja työnikin puolesta tässä ollaan hyvinkin monikulttuurisella pohjalla. 

Nyt mennään itse aiheeseen… 

Tässä kontekstissa, rasismin ohella siis, on kuitenkin eräs toinenkin asia mitä en voi vaan sietää. Koen jopa niin että se on yksi tärkeimmistä syistä, minkä vuoksi maahanmuuttokritiikki ylipäänsä nostaa päätään. Se on hyvin monelle kehän toisella puolella oleville kritisoijille juurikin se ongelman ydin, minkä vuoksi maahanmuuttajan olemus häiritsee.  Syynä ei ole se kuinka paljon ”se mamu” on saanut taas rahaa sossulta tai mennyt naapurissa sijaitsevaan moskeijaan rukoilemaan…

Vaan, syy on pohjimmiltaan kiittämättömyys…

Kiittämättömyys johon syyllistyy valitettavan moni maahanmuuttaja, ja se tuo mukanaan aina epäkunnioituksen.  Molemminpuolisen epäkunnioituksen... Voin sanoa että aika iso osa maahanmuuttokriittisistä kavereistani eivät ole lähelläkään rasistia, vaan ärsyyntyneitä siitä kuinka ”se maahanmuuttaja” on taas käyttäytynyt häiritsevästi, tai törkeästi, tai väkivaltaisesti. Syynä voi olla pelkästään sekin, että ”se maahanmuuttaja” ei ole kiinnostunut suomen kielen opiskelusta tai ei edes yritä ystävystyä, työllistyä eikä millään tavalla sosialisoitua. Oma epäkunnioittava käyttäytyminen ja syrjäytyminen ruokkii tavallaan sitä negatiivista imagoa.

Olen pyörinyt maahanmuuttajien kanssa ja tiedän yhteisön ajatusmallin hyvin. Eivät tosiaan kaikki ole syrjäyttäneet itseään suomalaisesta yhteiskunnasta, monella on läheisiäkin suomalaisia ystäviä mutta minun on pakko nyt vähän yleistää, koska tässäkin asiassa negatiiviset esimerkit nousevat helpommin esille. Niin... Sen voin sanoa että aika herkästi pistetään esimerkiksi se "rasistikortti" pöytään, ja silloin nousee minulla karvat pystyyn. 

"Pankki ei ole antanut lainaa - Rasistit!" " Auto ei mennyt katsastuksesta läpi - Rasistit!" "Jouduin odottamaan röntgenissä puolitoista tuntia - Rasistit!" Näitä esimerkkejä voi antaa vaikka kuinka paljon... Rauhoittukaa ystävät!

Siinä missä rasismi pohjautuu pelkoon, ennakkoluuloon ja kateuteen, perustuu kiittämättömyys itsekkyyteen, välinpitämättömyyteen ja ahneuteen. 
Uskon vahvasti että, rasismin määrä vähenisi suhteessa siihen, mitä enemmän maahanmuuttajat kunnioittavat suomalaista yhteiskuntaa -  ja siihen ei oikeasti tarvita paljoa! 


Tekee mieli sanoa mamuystävilleni että; sinun ei tarvitse alkaa syödä karjalanpiirakoita tai mennä koko perhe samaan aikaan saunaan jos et sitä tahdo... Enkä tarkoita sitä, että sinun täytyy kumartaa joka ikistä suomalaista vastaantulijaa kadulla, tai olla aina samaa mieltä heidän kanssaan... Mutta muista että olet vieraalla maalla ja ensin sinun pitää kunnioittaa, että saat vastineeksi kunnioituksen. Suomi on yksi maailman demokraattisimmista maista, ja täällä on kaikki edellytykset hyvin toimivalle monikulttuuriselle elämäntavalle. Olet sosiaali- ja terveyshuollon suojassa turvallisessa ympäristössä. Älä pilaa sitä... Unohda ne oikeat rasistit, niitä ei ole muutenkaan niin paljon kun luulet, eivätkä he edes yrittäisi ymmärtää sinua, mutta tässä maassa on iso määrä maahanmuuttokriittisiä ihmisiä joiden mielipiteisiin voit vaikuttaa... 

Minun mielestäni monikulttuurisesti voi elää tässä maassa aivan hyvin, kunhan ensin kunnioitetaan maan tapoja ja yleisiä normeja. Silloin oman maan kielen, kulttuurin, taiteen ja ylipäänsä yhteisön ylläpitäminen olisi maahanmuuttajilla paljon vahvemmalla pohjalla. 
Taistelussa rasismia tai turhan jyrkkään maahanmuuttokriittisyyttä vastaan en heti alkuun näe muita keinoa kun sen, että maahanmuuttajien omien asenteiden suomalaista yhteiskuntaa kohtaan on muututtava vähän positiivisemmiksi. Toki se vaatii myös vastakaikua mutta jonkun on vaan tehtävä aloite, muuten ollaan taas oravanpyörässä. Vaikka tämä ei olisikaan ratkaisu koko rasismiongelmaan, se vaikuttaisi monen negatiivisesti ajattelevan ihmisen mielipiteeseen.

Yritän kai sanoa sitä, että maahanmuuttokriittinen ei muutu sellaiseksi ihan itsekseen vaan osaltaan maahanmuuttajatkin edesauttavat sitä.

...Ja lopuksi itse maahanmuutosta sen verran, että toivoisin ihmisten katsovan tätäkin asiaa vähän laajemmalla perspektiivillä. Isot visiot muuttuvat merkitsemättömiksi jos takerrutaan kuvaan liian läheltä. 
Juuri sotaa paennut, kidutuksia kokenut, kouluttamaton ihminen ei välttämättä voikaan antaa suomalaiselle kovin paljoa. Totuuden nimessä se ei olisi muutenkaan kovin reilua humanitäärisin syin maahan tullutta kohtaan. Täytyy kuitenkin muistaa että jokainen maahan muuttanut henkilö tarkoittaa uuden sukupuun alkua. Ajatelkaa hänen jälkeläisiään, jotka syntyvät Suomessa ja oppivat heti kielen ja maan tavat kädestä pitäen. He käyvät suomalaista koulua, työllistyvät ja oppivat kunnioittamaan maan tapoja. Jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Nämä tulevat sukupolvet, eli uudet suomalaiset, ovat minusta koko maahanmuuton visio. Älkää aliarvioiko tulevien uusien suomalaisten voimaa ;)








keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Viimeinen etappi - Luxemburg / Bremen / Helsingborg





Loppua kohti...


Ruotsin, Tanskan, Saksan, Itävallan, Sveitsin, Liechtensteinin, Italian, Monacon, ja Ranskan jälkeen saavuimme La Grande Europa Tourin kymmenenteen maahan - Luxemburgiin, josta yhden yön pysähdyksen jälkeen matka jatkui Bremeniin. 

Ultramoderni (!) huoneemme

Luxemburg

Luxemburg

Luxemburg


Luxemburg

Luxemburg

Luxemburg

Luxemburg


Luxemburg



Luxemburg


Matkalla Bremeniin piipahdimme Kölnissä...




Köln


Köln

Köln

Köln

Köln

Bremenissä oli helppo kulkea julkisilla... Äidin takana istuva herrasmies herätti mielenkiintoni :)


Bremen

Bremen

Bremen

Bremen

Bremen

Bremen

Bremen


Bremen

Bremenin jälkeen ei enää ollut kun yksi yö jäljellä ennen Tukholmasta lähtevään laivaan ja sen vietimme menomatkalla tutuiksi tulleessa samaisessa helsingborgilaisessa hotellissa.



Lyypekki



Aivan huikea reissu takana. Moni kyseli täällä että lähtisinkö uudestaan, niin vastasin että "ehdottomasti!". En ehkä samaa reittiä (vaikka se olikin kaunista), mutta lähtisin taas kyllä ajelemaan vaikkapa ihan toisenlaista reittiä. Via Baltica voisi toimia?

Suosittelen kaikille matkailun ja autoilun ystäville tällaista reissua. Kaikkien majoituspaikkojen etukäteen buukkaaminen osoittautui erinomaiseksi asiaksi meille. Tarkan reittisuunnitelman tekeminenkin kaikkineen pysähdyspaikkoineen oli hyvin vapauttavaa, sillä, joka kerta kun oli pitkä ajo edessä, niin tiesin hyvin mitä tulemaan pitää ja sain rauhassa keskittyä ajamiseen, eikä tarvinnut kallista aikaa tuhlata internet-tutkiskeluun. Reittisuunnitelussa olin pitänyt huolta siitä että ajoa ei tulisi yli 500 km/ päivä, ja en myöskään halunnut ajaa ihan joka päivä. Runsaasti kun on aikaa, niin pysyy se ajamisen ilokin :)


    Sen pituinen se!